Aiemmassa tekstissäni kirjoitinkin, kuinka yrittäjä on yleensä hyvin innostunut ja omistautunut omalle asialleen, ja niinhän sen pitää ollakin. Positiivisuus ja usko itseen auttaa jaksamaan. Mutta yrityksen kehittämisen ja oman hyvinvoinnin kannalta kannattaa antaa arvoa myös verkostojen hyötykäytölle sekä ihan puhtaasti levolle. Juuri eräs läheinen, monen eri alan yrittäjä kiteytti hyvin, että vaikka rahallinen tulos ei kuluvan vuoden jälkeen ehkä ole niin hyvä, kun työtä on jaettu enemmän myös palkkatyöntekijöille, niin silloin on itse kuitenkin ehtinyt elää ns. tavallista arkea. Kukin tallustaa tai kipittää tietysti tyylillään, ja mehän haluamme käyttää aikamme eri asioihin, mutta veikkaisinpa kuitenkin pitkäikäisempää yritystä silloin, kun kaikkia tehtäviä ei hampaat irvessä yritäkään tehdä itse ja juuri nyt heti.
Olen myös kertonut, että olen itse aiemminkin toiminut yrittäjänä 6 vuotta, joista ensimmäiset neljä vuotta yhtiökumppanin kanssa ja sen jälkeen yksin. Myin yrityksen, koska en jaksanut enää kehittää sitä. Ja jääräpää kun olen, yritin tehdä kirjanpitoa lukuun ottamatta kaiken itse. Vastaan tulivat siis väsymys, osaamattomuus, huoli taloudellisesta pärjäämisestä ja näin ollen uskonpuute koko yrittämiseen. En voi myöntää, etteikö minulla olisi ollut verkostoa tukenani, koska kuuluin eri yrittäjäjärjestöihin, suhteet sidosryhmiin olivat kunnossa ja sain perheeltä tukea. Ongelma oli siinä, että en ollut korvat ja mieli avoinna, kun olisin voinut saada vinkkejä suunnitella yrityksen tulevaisuutta. Siinä mielessä kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin, että yritys sai uuden omistajan ja minä selvisin myöhemmässä vaiheessa parin viikon lääkärin määräämällä lomalla, kun elimistö ei sitten enää yht'äkkiä suostunutkaan yhteistyöhön.
Työeläkeyhtiö Elo on nyt syksyllä julkaissut tutkimuksensa yrittäjien jaksamisesta, työhyvinvoinnista ja tulevaisuuden näkymistä. Kasvuyrittäjät ovat työhönsä tyytyväisimpiä ja hyvinvoivia, mutta vaikeuksia on työmäärän ja ajan hallinnassa. Muutos jaksamisessa alkaa näkyä yrityksen vakiintumisvaiheessa (joita on 40% yrityksistä) ja riskinä on loppuunpalaminen. Kehittämispäällikkö Annarita Koli Elosta kertoo myös, että "on huolestuttavaa, että yrittäjät ovat lomailleet aiempaakin vähemmän: useampi kuin joka kolmas yrittäjistä ei ollut pitänyt lomaa ollenkaan tai korkeintaan 10 päivää kuluneen vuoden aikana."
Jos siis olet mies, kuulut ikäluokkaan 46-55 vuotta ja sosiaaliset verkostot ovat jääneet huonolle hoidolle, kuulut hyvinvoinnin riskiryhmään (Elon tutkimuksen mukaan tähän ryhmään kuului 41% vastaajista). Parhaiten hyvinvoivan yrittäjän (42% vastanneista) voisi sitä vastoin kuvata olevan yli 55-vuotias yksinyrittäjä nainen, joka osaa hyödyntää digitalisia palveluita ja on löytänyt tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä.
Sen olen itse nyt (vähän iän tuomanakin) oppinut, että muiden kuuntelusta ei ole haittaa, päinvastoin jostain saattaa olla jopa hyötyä, töitä voi suunnitella ensi viikolle/kuulle/vuodelle tai vaikka vasta parin vuoden päähän ja oman alansa asiantuntijoita kannattaa käyttää. Mielelläni haluaisinkin omalta osaltani tulla edesauttamaan loman pitämisessä tai keventää hartioiden taakkaa tekemällä esimerkiksi verkkosivujen tai Facebookin päivityksiä, jos vaikka juuri ne sattuvat hiertämään rakkoja jalkoihin. Apua on tarjolla olipa kyseessä sitten kasvuyritys tai jo toimintansa vakiinnuttanut yritys.
