Voiko stressi olla positiivista?

Osallistun mentaali- ja sensovalmentaja Jouko Mikkolan valmennuksessa Rentoutusvalmentajakoulutukseen. Tänä toisena viikonloppuna aiheena oli stressi. Stressin tehtävä on "fysiologisesti mukauttaa elimistö muuttuneeseen tilanteeseen", mikä tarkoittaa, että pääsääntöisesti stressi on positiivista. Se muuttuu kuitenkin vahingolliseksi, kun nämä mukauttamistoimenpiteet eli stressimekanismit jäävät päälle liian pitkäksi aikaa.

Stressi jakautuu seuraavasti:

• eustressi, jolloin vaatimukset ja voimavarat ovat tasapainossa ("tilanne on hallinnassa") = kuvan kaavion keskikohta
• distressi, jolloin vaatimukset eivät kohtaa olemassaolevien taitojen ja voimavarojen kanssa (yli- tai alikuormitus) = kuvan kaavion ääripäät

Päivän sanoja olivatkin autonominen hermosto, tasapaino ja itsetunto. Olennaista on, että elämän (sekä työ että vapaa-aika) eri osa-alueet ovat tasapainossa. Ja jotta ne voivat olla tasapainossa, henkilöllä on oltava hyvä itsetunto, minkä avulla pystyy suhteuttamaan tekemisensä ja tietää kuinka itse reagoi eri tilanteisiin.

Rentoutumisella pystytään tasapainottamaan autonomista hermostoa, johon stressitilanteessa pelkkä uni ei riitä. Rentoutuminen vaikuttaa mm. hapenkulkuun, verenpaineeseen sekä aineenvaihduntaan, ja näiden kautta pystytään vaikuttamaan lihaksiin. Näin ollen haitallinen stressihormonitoiminta laskee. Muistutuksena myös, että yhtenä arkipäiväisenä tekijänä fyysinen kosketus vaikuttaa samansuuntaisesti ja sillä on pitkäaikaisia vaikutuksia.

Mitä opin viikonlopun aikana, oli positiivisen stressin olemassaolo ja miten itse voin vaikuttaa stressitilanteeseen sekä myös "stressihormonien" toimintaan. Tuntemalla itsensä pystyy sopeuttamaan toimintatapansa uuteen tilanteeseen ja siten kehittyä ihmisenä. Elekielellä on myös tutkittuja vaikutuksia, miten se vaikuttaa omaan käyttäytymiseen ja siten myös esim. kortisolihormonin tuotantoon. Lisää aiheesta löytyy Amy Cuddyn videosta.